2.

On päiviä kun siitä ei välitä, on päiviä kun se puristaa ilmat ulos keuhkoista. On päiviä kun se saa itsesi tuntemaan olosi mitättömäksi, turhaksi. Tyhjänpäiväiseksi. Yksinäisyys.

Yksinäisyyden merkitys ei ole niin yksioikoinen kuin miten se mielletään puheessa. Yksinäisyyden merkitys on syvempi ja moninaisempi, yhdessäkin voi olla yksin. Ootko huomannut elämässäsi sellaisia hetkiä, kun olet sulle tärkeiden ihmisten ympäröimänä, mutta silti kaipaat jotain? Sielussa on reikä tai jotain. Siinä on yksinäisyyden yhdet kasvot niistä monista.

Siinä missä suru, niin myös yksinäisyys on yksi niitä päivittäisiä tunteita joiden kanssa elän, olen ja kuljen. Edelleen, näinäkin päivinä koen syviä ulkopuolisuuden tunteita. Vaikka olisinkin rakkaiden ja rakastavien ihmisten ympäröimä. Varsinkin nyt, kun suru on saavuttanut täydellisen uuden tason. Yhtäaikaa yksinäisyys on saavuttanut uuden tason.

Puren hammasta. Yritän ymmärtää sitä. Päästä sen yläpuolelle. Olla suurempi kuin se. Joka aamu ensimmäinen hengenveto hereillä sattuu eniten. Sen jälkeen jokainen on helpompi ja puristava tunne kurkussa katoaa. Mieli antaa luvan harhautua, olla juuri ja juuri kiinni todellisuudessa. Automatiikkaa, suoratoisto autopilottina. Luota lihasmuistiin ja toivo ettei kukaan puhu, kysy tai ihmettele. Toivo, ettei kukaan katsokaan päin.

Se on helpompi kestää ja hyväksyä hiljaa yksin, silti sitä haluaisi kerjätä huomiota ja empatiaa koko helvetin maailmalta. Sitä on uuden tason yksinäisyys, sitä se on. Silti puren hammasta. Aion seistä sen yläpuolella vaikka tuuli olisikin vastaan.